Ollaan tässä kuukauden verran suunniteltu neljän hengen ryhmissä tänään toteutettavaa ulkoilupäivää nelosvitosluokkalaisten lasten kanssa. Meillä oli aikaraja yhdeksästä yhteen ja paikkana pieni metsäpläntti Brommassa. Tavoitteena tietysti pitää hauskaa ja oppia jotakin! Ja pysyä lämpimänä, se ei ollut helppoa kun oli piiiiitkä päivä ja vettä satoi vaakatasossa...
Loppujen lopuksi melko pienellä suunnittelulla saatiin kiva päivä aikaan ja kaikki toimi. Mein ryhmässä lapsia oli noin 15 eikä kaikki tuntenut toisiaan, joten leikittiin muutama nimileikki kun päästiin "retkipaikalle" ja vasta sen jälkeen jaettiin heidät heti kahteen porukkaan, joilla aloitettiin "första pass".
Toinen porukka opetteli poikien kanssa teltan pystytystä ja toinen porukka tuli mein tyttöjen kanssa tekemään tulisijaa. Metsä oli vähän märkää ja sytyttääkään ei nuotiota alettu, mutta hienot niistä tuli! :) Samoin teltta oli pystyssä kun vaihdettiin ryhmiä, jolloin tehtiin taas samat tehtävät eri ryhmien kanssa eli kaikki pääsi kokeilemaan molempia! Meillä oli ideavarastossa myös kolmijalan teko, mutta aika kävi vähän tiukaks samoin materiaali just mein paikalla, niin skipattiin se osa ja sen sijaan pelattiin erilaisia hippoja, jotta tarjettais asettua hetkeks syömään.
Lounaan jälkeen (ainakin puolilla oli lettuja!) meillä oli erilaisia pelejä ja leikkejä, missä käytettiin hyväks sitä että oltiin maastossa. Lapset sai piiloutua ja etsiä, johdattaa sekä kuljettaa, olla kiinniottaja ja leikkijä, kaikkien ilmeistä päätellen oli kivaa ja vikaan puoleen tuntiin en kuullut yhtäkään "mun sormet jäätyy ja tippuu pois" -kitinää! Onnistunut fiilis siis. ;)
Päivän jälkeen me pidettiin pieni yhteenveto luokan kesken ja kerrottiin muille ryhmille mitä oltiin tehty, mikä sujui, mikä oli hankalaa ja mitä kannattaa kehittää. Oli kiva kuulla miten muille ryhmillä sujui ja miten erilaisia aktiviteettejä me oltiin luotu, vaikka ohjeistus oli kaikilla sama.
Me ollaan jonkun verran ohjattu erilaisia tunteja omalle luokalle: alkuverskoja, pallopelejä, opetettu tanssiaskelia ja pidetty vapaavalintainen 45min ihan ekoilla viikoilla. Kaikki on toki tehty ryhmässä niinkuin tänäänkin. Mutta tänään taas huomasi miten erilaista on pitää tuntia ihan oikeille lapsille eikä vain kertoa päivän aluksia omalle luokalle, että hei tänään muuten leikitte 7-vuotiaita. Suurimman osan mielestä tämä päivä oli täynnä haasteita, joita ei ollut tullut miettineeksi tuttua porukkaa vetäessä ja välillä lapset oli kuulemman hankalampia ohjattavia kuin mein luokka.
Mä olen kumminkin täysin toista mieltä, mulle koko päivä oli hurjasti helpompi kuin normaalit koulupäivät. Eka asia oli että kieli sujui paljon sujuvammin ja jännittämättä, kun sai selittää lapsille, jotka on mun maailmassa ainakin paljon armollisempia epätäydellisyydelle. Kukaan ei _kertaakaan_ kysynyt mistä mä oon tai miks mä puhun erilailla, kaikki ymmärs ja jos oli epäselvää niin se selvitettiin kysymällä heti. Lapset ei myöskään kyseenalaista ihan täysin kaikkea mitä ohjattaessa sanoo tai tekee. Mein luokalla jokaista repliikkiä syynätään suurennuslasilla ja mietitään miks käytettiin juurikin tätä sanavalintaa ja miks me tehdään tämä harjoitus juuri näin tai miks meillä on juuri tämän kokoinen pallo eikä tuo halkaisijaltaan vähän suurempi. Totta kai mä ymmärrän että luokka haluaa ottaa vaarin joka hetkestä ja oppia mahdollisimman paljon, mutta välillä se on tosi raskasta kun jokainen sana on valittava tarkkaan (mikä on tosi työlästä, kun kielen taso on muita heikompi ja tahtomatta tulee ehkä vähän hassuja sanavalintoja) ja kaikki hiottava prikulleen täydelliseksi ennen kuin voi avata suunsa.
Päivän kuluessa ei juuri nähty muita ryhmiä, sillä oltiin levittäydytty aika laajalle alueelle oman rauhan toivossa, mutta ne pienet hetket kun nähtiin toisia huomattiin että ohjaustyylejä on yhtä monta kuin ohjaajia. Melko helposti myös huomas sen ketä on ennen ollut paljon lasten kanssa tai ketä on tottunut ottamaan vastuuta. Ja sen, että kaikki luokat ovat täysin omanlaisia... Esimerkiksi mein porukka oli yllättävän kiltti ja kuunteli suht rauhallisesti, mutta osaa mein luokkalaisista oli kyllä koiteltu melko rankalla kädellä.
Vaikka aamulla ikkunasta ulos katsoessa ei mieltä juuri piristänyt harmaa taivas ja peltikattoon ropisevat sadepisarat, oli päivä mielestäni onnistunut kun iltapäivällä lopeteltiin. Mentiin luokan kanssa paikassa jo tuntia ennen lasten saapumista ja silloin oli aikaa kitistä kaikki se kastuminen, paleleminen ja ärsytys pois, joten luokkien saapuessa oltiin yhtä aurinkoa. :-) Totta kai kiva sää olis ollut mukava ja kenenkään sormet ei olis palellut varpaista puhumattakaan, mutta säätä ei voi valita. Mun mielestä se on kumminkin aika pitkälle asenne- ja pukeutumiskysymys miten päivä onnistuu. Siihen nähden että tämä oli mein eka suunniteltava työ, olen mä erittäin tyytyväinen tulokseen ja mukaan tarttu varmasti jokaiselle juttuja, mitä kannattaa miettiä ennen ensi kertaa!
Mun mielestä oli kamalan kiva, kun saatiin näin pian ryhtyä "tositoimiin" ja kohdata oikeita koululuokkia, mutta yhtä kivaa on se että tämä on nyt ohi ja on aika siirtää katse kohti uusia haasteita... ;)
Och imorgon kommer jag skriva samma på svenska, vi hörs!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti