Living for the dreams

Oon nyt syksyllä käynyt aika säännöllisesti muutaman viikon välein Suomessa. Monet on ihmetellyt miten oon niin monesti jaksanut hypätä laivaan vaan parin kolmen päivän takia, mutta mulle ne Suomi-reissut on tässä ollut semmosia tärkeitä henkireikiä ja muutaman päivän energiankeruuta ennen taas seuraavaa pätkää, joka tarvitsee jaksaa.

 

Viime vuonna olin monta kuukautta putkeen muilla mailla eikä koti-ikävä iskenyt missään vaiheessa, mutta siellä mulla oli koko ajan perhe ympärillä, enkä missään vaiheessa ollut yksin. Tänäkään syksynä ei ole varsinainen ikävä iskenyt, mutta joka kerta Suomessa ollessa oon nauttinut täysillä mukavista ihmisistä ja päivistä, jolloin on saanut rentoutua. Sekä tehdä asioita, joilla on mulle tärkeä merkitys.

 

Täällä en ole saanut vielä semmosia kavereita, joille vois soittaa koska vaan tai kenelle vois tuppautua potemaan yksinäistä iltaa. Samalla tämä on eka koulu, jonka käyn jollain muulla kuin äidinkielellä. Ekaa kertaa oon suuren paperisodan edessä ja aloitan elämän ilman yhtään ainoaa valmista kontaktia. Ja ekaa kertaa asun suurkaupungissa... Valloitettavaa siis löytyy! Elämä on ollut semmosta vähän varpaillaan olemista, mikä syö valtavasta energiaa ja välillä jaksaminen on ollut koetuksella.

 

Yks iso jaksamista rasittava tekijä on tämä asunto, on melko työlästä kun koti ei ole paikka missä viihtyy, vaan mielellään tekee jotain muuta, jotta kotona ei tarvitsisi olla. Mielellään syö vaan hedelmiä, jotta ei tarvitsisi tehdä ruokaa törkyisessä keittiössä ja hiuksetkin värjää laivan pienessä kylppärissä. Treenaamisenkin ajoittaa niin, että voi käydä koulussa suihkussa mahdollisimman usein ja välttää likaisen kylpyhuoneen. Suomessa on koti, missä voi loikoilla sohvalla juuri silloin kuin tykkää ja suihkussa käyminen on ihan tavallinen rutiini, eikä Selviytyjät-sarjan tasoinen haaste. Kotona nauttii ruuanlaittamisesta ja leipoa voi koska vaan. Ulko-oven ulkopuolella tuntee jokainen kiven ja kävyn, lenkille mennessä ei joudu seuraamaan tienviittoja löytääkseen takaisin.

 

Tämän vuoden alku on ollut melkoisesti raskaampi kuin au pair -vuoden, mutta seison täysin päätökseni takana enkä päivääkään vaihtaisi pois. Olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin haastaa itseni ja lähteä elämään "uutta" elämää tänne Tukholmaan. Tiesin että kaikki ei ole helppoa ja edessä on valtavasti töitä niin koulun kuin muunkin elämän saralla, mutta olin valmis kokeilemaan. Mielestäni mulla on kumminkin hyvin asiat kun olen tyytyväinen valintaani, tavannut valtavasti uusia ihmisiä, oppinut uusi asioita, saanut työpaikan kartuttaakseni kuukausibudjettiani sekä todistamaan pärjäämiseni suorittamalla ensimmäisen tentin hyväksytysti.

 

Tähän vois sanoa silleen kliseisesti,että elämä hymyilee! ;)

 

Jag har tänkt mycket mitt liv här i Sthlm och fattat att jag har det väldigt bra här. När jag bestämde att ta emot skolplatsen, visste jag att jag skulle ha mycket jobb innan jag skulle leva stabilt här. Men jag var färdig att utmana mig själv och testa om jag klarar mig!

Nu har jag lärt mig mycket nya saker, fått mitt första jobb i Stockholm och klarat mig första tentan. Det känns att jag har visat (för mig själv och för alla andra också!) att det här livet passar för mig och jag är färdig att jobba så mycket som det krävs.

Om jag pratar ärligt, kan jag säga att jag är alltid väldigt lycklig när det är dags att åka till Finland och vara där ett par dagar för att slappna av och vila lite. Men jag skulle inte byta bort min tid här eller göra ett annar beslut om studiet. Jag är nöjd med mitt liv och vill fotsätta likadant i framtiden! :)

 

Men skulle vara übertacksam om nån ha tips om ledigt boende i Sthlm! Det är rätt jobbigt att ha ett boende där man inte trivs...