Viime viikolla samaan aikaan olin huippuiloinen ja odottavainen. Kärsivällisyyttä ei meinannut millään löytyä enkä meinannut pysyä housuissani ollenkaan. Tunnit kulu hitaasti ja illalla ei uni tullut millään - ihan kuin lapsena jouluaattoa odottaessa. Mutta mulla oli ihan yhtä hyvä syyy! Mun parhaista ystävistä kaks oli seuraavana aamuna laskeutumassa Tukholmaan, me kaikki kolme nähtäis yhdessä ekaa kertaa kahteen vuoteen, ihan huippua. Ja niin se kolme päivää olikin. <3 Tiina lähti maanantaina takas, mutta Fiona oli mun seurana tiistaiaamuun asti. Yks extrapäivä ei haitannut ollenkaan, päinvastoin!
Totta kai ollaan yhteydessä whatsappilla ja skypellä useesti, mutta ei se oo sama asia kuin oikeesti näkeminen. Kahdessa vuodessa oli melkein onnistunut unohtamaan miten upeeta on olla yhdessä. Mutta siitä ekasta hetkestä lähtien kun näki tytöt täällä alkoi kaikki kuin siitä viime kerrasta kuin erottiin. Naurettiin niin että poskilihakset oli jo ekan aamupalan jälkeen kipeinä ja viikonlopun aikana enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Kaks vuotta oli kuin hävinnyt siitä välistä. Mutta edelleen luetaan toisiamme kuin avointa kirjaa ja ymmärretään puolesta sanasta mitä toiset tarkoittaa. Ihan hassua kun miettii että kumminkin kommunikoidaan kielellä mikä ei oo kenenkään äidinkieli. Ihan huippua omistaa tämmösiä ystäviä. <3
Den här tiden förra veckan var jag superglad o otålig. Jag hade inget tålamod och det var helt omöjligt att sitta stilla. Tiden gick långsamt o det gick inte att somna på kvällen - jag var som ett litet barn på julafton! Men jag hade en riktig bra anledning. Två av mina bästa kompisar skulle landa på Arlanda pä lördagsmorgon o vi alla tre skulle ses för första gången på två år! Helt sjuk kul. <3 Tre dagar gick snabbt o snart var det redan måndag då Tiina åkte hem. Men Fiona stannade en dag till o jag var glad för den extra dagen vi fick!
Klart vi skriver massa på whatsapp o skypar men det är nog inte samma sak än att ses på riktigt. Under de två år hade man nästan glömt hur grymt vi har tillsammans. Men från första stunden jag såg tjejerna där ute kändes det som vi hade varit tillsammans hela tiden. Att det inte hade funnits något där mellan. Efter bara ett par timmar hade vi ont i kinderna för vi skrattat så mycket. Fortfarande kan vi läsa varandra som öppna böcker och förstår från halva ord att vad de andra menar. Helt sjukt när man ändå tänker att vi kommunicerar med språket som är ingens modersmål. Så himla skönt att ha såna här vänner. <3
 |
| Älskar er! <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti